Lottien liiketoimintaa 1930-luvulla

Melko varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että Lottajärjestön taloutta ei voitu pitkällä tähtäimellä rakentaa keräystoiminnan varaan. Niinpä liiketoimintaa, joka oli saanut alkunsa tilapäiskanttiinien ja ruokaloiden pitämisestä suurissa yleisötilaisuuksissa, alettiin Lottajärjestön johdon toimesta määrätietoisesti kehittää.

Keskusjohtokunta teetti paikallisosastojen käyttöön piirustukset kioskien ja kahviloiden rakentamista varten sekä avusti kannattavuuslaskelmien tekemisessä. Paikallisosastojen omat kioskit, kahvilat ja ravintolat yleistyivätkin nopeasti 1930-luvun puolivälin jälkeen ja vuonna 1938 Lottajärjestön paikallisosastoilla oli jo yli 250 erilaista liikeyritystä. Voidaankin hyvin sanoa, että kioskien ja kahviloiden ylläpitäminen vakiintui olennaiseksi osaksi Lottajärjestön toimintaa jo 1930-luvuun aikana.

Muonituspäällikkö Maja Genetz

Ostolupa numero 1

Lokakuun alussa 1939 Suomessa käynnistettiin ylimääräisten kertausharjoitusten nimellä liikekannallepano. Linnoitustyömaiden muonituksen osalta tämä tarkoitti sitä, että Lottajärjestön Kannaksen toimisto siirtyi muonittamaan vapaaehtoisten suojeluskuntalaisten sijaan puolustusministeriön työntekijöistä koottuja ammattikomppanioita, palkkatyöläisiä ja lopulta työvelvollisia.

Yhteistyö puolustusministeriön kanssa toi mukanaan Kannaksen toimistolle merkittäviä etuuksia. Loka-marraskuun vaihteessa onnistui toimiston johtaja Maja Genetz hankkimaan, puolustusministeriön myötävaikutuksella, Kannaksen toimistolle historialliseksikin mainitun ostoluvan numero 1.

Tämä kallisarvoinen etuoikeus varmisti sen, että Kannaksen toimisto sai ostaa käyttöönsä kahvia ja sokeria vielä sen jälkeenkin, kun elintarvikkeiden säännöstelyn vuoksi näitä tuotteita ei voinut enää vapaasta kaupasta ostaa. Ostoluvan numero 1 saaminen oli osoitus siitä, että Kannaksen toimisto nähtiin osana virallista maanpuolustusorganisaatiota. Kahvin ja sokerin ostolupa takasi Lottajärjestön kanttiinitoiminnan jatkumisen niin ylimääräisten harjoitusten kuin talvisodankin aikana. Niinpä Kannaksen toimiston alaiset kanttiinit saattoivat myydä pullaa ja kahvia, jopa makeisia, keskellä sota-ajan vaikeita poikkeusolosuhteita. Kannaksen toimiston lottakanttiinien kassavirtaa hoitamaan perustettiin Helsinkiin tilitoimisto. Myyntihinnat lottakanttiineissa pidettiin alhaisina. Voittoa kuitenkin kertyi, kun työvoima oli ilmaista ja varsinkin rintamaolosuhteissa kanttiini oli ainoa paikka tehdä ostoksia. Voitot käytettiin kanttiinitoiminnan kehittämiseen ja avustustoimintaan.

Lottajärjestön rajatoimiston varasto / Raivola 1943

Työtä poikkeusolosuhteissa

Kenttäarmeijan joukkojen saavuttua Karjalan kannakselle ryhtyi Lottajärjestön Viipurin piiri perustamaan lisää Lottakanttiineja. Enimmillään kanttiineja oli Viipurin piirin alueella yli kaksisataa. Lisäksi monet kotialueen lottapiirit saivat luvan perustaa omasta maakunnastaan saapuneille joukko-osastoille kanttiineja. Kanttiineja avattiin myös sota- ja kenttäsairaaloiden yhteyteen. Pääsääntöisesti lottakanttiinien perustamisoikeus oli kuitenkin Viipurin lottapiirillä ja Kannaksen toimistolla.

Kannaksen toimiston alaisten lottakanttiinien työstä on jäänyt vähänlaisesti lähdeaineistoa. Tämä johtunee siitä, että talvisodan kuukaudet olivat hyvin hektistä aikaa ja työtä tehtiin kiireessä ja usein improvisoiden. Kannaksen toimisto selvisi talvisodan aiheuttamista haasteista melko hyvin. Muonituspisteet ja kanttiinit onnistuttiin pitämään toiminnassa koko sodan ajan. Tavaran toimitukset keskuksesta kentän työryhmille kyettiin turvaamaan ja viestin kulku työryhmien ja toimiston välillä toimi aivan sodan loppuvaiheisiin saakka. Sodan päätyttyä Kannaksen toimisto oli vakiinnuttanut asemansa osana Suomen maanpuolustuksen huoltotyötä ja näin väliaikaiseksi tarkoitetusta organisaatiosta oli tullut pysyvä osa Lottajärjestön toimintaa.