Pikkulotan tarina
alkaa On vuosi 1939. Koulupäivä on juuri päättynyt ja kolme lasta on matkalla kotiin. Kesän helteet ovat vaihtuneet syksyiseen viimaan, joka puhaltaa koleasti kaverusten niskaan. Kotimatka sujuu kuitenkin nopeasti, kun yhdessä rupatellaan.

Matkan loppupuolella keskustelu kääntyy vakavampaan suuntaan, sillä yksi asia painaa lasten mieltä... No ei ihan! Pikkulotat on vähän niinku kerho. Me kokoonnutaan yhessä opettelemaan sääntöjä ja tietoo lotista. Lottajärjestöhän on vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jos ette siis tienny. Joskus me käydään läpi kouluaineita ja opetellaan hyödyllisiä juttuja. Sitten me askarrellaan, lauletaan ja esitetään vaikka näytelmiä. Joskus leikitään porukalla ja urheillaan. Kesällä me tehdään reissuja ja retkiä. Oikeestaan meidän hommana on auttaa aikuisia lottia erilaisissa jutuissa, kuten tapahtumien järkkäämisessä ja sapuskahuollossa. Kesällä me ollaan apuna kahvilalla. Joskus iltasin me kokoonnutaan tekemään käsityöjuttuja arvontoihin ja myyjäisiin. Välillä käydään talosta taloon pyytämässä rahaa eri juttujen tukemiseen. Sit kun tullaan vanhemmiksi, niin siirrytään ihan varsinaisiin lottahommiin. Sit voi tehdä aika paljon erilaisia juttuja. Kuulkaa, ootteks te kuulleet siitä
sotajutusta? Entä jos me joudutaankin oikeesti
sotaan? Mun vanhemmat ei enää puhu muusta ja
ne istuu vaan hiljaa ja näyttää tosi vakavilta.
Meillä kotona on ihan outo tunnelma... Joo, ihan älyttömän pelottavaa!
Jos sota tulee, en mä ainakaan tiedä, mitä pitäis tehdä.
Jotenki varmaan täytyis kuitenkin auttaa...tai siis vaikka me
ollaankin lapsia, on meilläkin ehkä jotain mahiksia. Mä keksin,
liitytään sit pikkulottiin! Vaik en mä oikeesti ees tiedä mitä ne
pikkulotat tekee... Onks ne jotain sotasankareita
tai jotain?
Mitä vastaat? No kato, meidän opettaja on ite lotta. Ja muistakaa, se pyysi meitä jo ikuisuus sitten kysymään kotoa, että voitaisko liittyä pikkulottiin! Tietty mä innostuin heti, koska niistä jutuista mitä pikkulotissa opitaan, voi olla myöhemmin tosi paljon hyötyä. Opekin sanoi niin. Oikeesti, musta tuntuu et oon ollu mukana siinä hommassa aina, ihan siitä kun olin pieni. Meidän porukat on mukana suojeluskunnassa ja lottajutuissa, joten mähän liityin itekkin. Ne sanoo että isänmaan vuoksi pitää tehdä jotain, mut pitää jättää aikaa myös kotitöille ja sillee. Niin no mä liityin vasta vähän aikaa sitte koska ihan ite halusin. Mä mietin, että siitä vois tulla tosi kivaa ja jännää... ja ehkä vähän sen takia, että vanhemmat ei olis halunnu - ne oli sitä mieltä että mä oon liian pieni vielä! No mun oli pakko sit puhua niille järkeä ja lopulta ne suostu. Virallisesti mä liityin äsken. Mun isosisko on siis lotta ja oon välillä menny hommiin mukaan, kun se on lähteny tekee jotain. Se mut houkutteli liittymään, ja sitten se meni sanoo, että taas mä matkin sitä! Mut ei kai mulla ollut vaihtoehtoja, kun se isompi aina saa tehdä kaiken eka! No joo, kuulostaa ihan hauskalta...
Mä mietin, että ne hommat ois jotenkin erilaisia ja aina
liittyis jotenkin sota-asioihin. Ootko sä ollu pikkulottissa
jo kauan, tai miksi sä oikeestaan liityit? Et sä varmaan vaan
sen takia liittyny, jos sota alkaa, kun eihän noissa
hommissa sit tehdäkään just nimenomaan
sotajuttuja.
Mitä vastaat? No kato, meidän opettaja on ite lotta. Ja muistakaa, se pyysi meitä jo ikuisuus sitten kysymään kotoa, että voitaisko liittyä pikkulottiin! Tietty mä innostuin heti, koska niistä jutuista mitä pikkulotissa opitaan, voi olla myöhemmin tosi paljon hyötyä. Opekin sanoi niin. Oikeesti, must tuntuu että oon ollut mukana niis hommis aina, ihan siitä kun olin pieni. Meidän porukat on siis suojeluskunnassa ja lotissa, joten mä liityin itekkin. Ne sanoo että isänmaalle pitää tehdä jotain hyvää, mutta pitää silti jättää aikaa myös kotitöille ja sillee. Niin no mä liityin vasta vähän aikaa sitte koska ihan ite halusin. Mä mietin, että siitä vois tulla tosi kivaa ja jännää... ja ehkä vähän sen takia, että vanhemmat ei olis halunnu - ne oli sitä mieltä että mä oon liian pieni vielä! No mun oli pakko sit puhua niille järkeä ja lopulta ne suostu. Virallisesti mä liityin äsken. Mun isosisko on siis lotta ja oon välillä menny hommiin mukaan, kun se on lähteny tekee jotain. Se mut houkutteli liittymään, ja sitten se meni sanoo, että taas mä matkin sitä! Mut ei kai mulla ollut vaihtoehtoja, kun se isompi aina saa tehdä kaiken eka! Ai jaa… siis onpa tossa hommaa
aikalailla, ja varmaan kivaakin... vaikka se rahan
pyytäminen saattais vähän nolottaa. Ootko sä ollu
pikkulotissa jo kauan, tai miksi sä oikeestaan liityit?
Et sä varmaan vaan sen takia liittyny, jos sota alkaa,
kun eihän noissa hommissa sit tehdäkään just
sotajuttuja.
Mitä vastaat? Lotat osallistuvat muun muassa väestönsuojeluun ja hoitavat ruoka- ja varustehuoltoa ja lääkintätehtäviä.

Pikkulotat työskentelevät aikuisten lottien ja läheistensä apuna. Vaikka nuorimmat ovat hädin tuskin 8-vuotiaita, kaikkien työpanos on tärkeä ja pienikin apu on hyödyksi.

Koululaisten avustustöistä ottaa vastuun luokanopettaja. Hän toimii lottana ja lottajärjestön tyttötyön ohjaajana. Lapset juttelevat vielä hetken ja kiiruhtavat sitten kukin kotia kohti. Vaikka tunnelma on synkkä, tiedossa on onneksi myös iloisia asioita, joita odottaa: tuleva talvi toisi mukanaan lumileikit ja sitten joulun. Toivottavasti sotaa ei koskaan tulisi.

Marraskuun 30. päivä 1939 sota kuitenkin syttyy. Koulut keskeytyvät ja kotirintamalla kaikki kynnelle kykenevät on valjastettava avustustyöhön. Lotat osallistuvat muun muassa väestönsuojeluun ja hoitavat ruoka- ja varustehuoltoa ja lääkintätehtäviä.

Pikkulotat työskentelevät aikuisten lottien ja läheistensä apuna. Vaikka nuorimmat ovat hädin tuskin 8-vuotiaita, kaikkien työpanos on tärkeä ja pienikin apu on hyödyksi.

Kotona tilanne on surullinen, sillä isän on lähdettävä rintamalle. Äiti on nyt yksin vastuussa kaikesta. Lapset juttelevat vielä hetken ja kiiruhtavat sitten kukin kotia kohti. Vaikka tunnelma on synkkä, tiedossa on onneksi myös iloisia asioita, joita odottaa: tuleva talvi toisi mukanaan lumileikit ja sitten joulun. Toivottavasti sotaa ei koskaan tulisi.

Marraskuun 30. päivä 1939 sota kuitenkin syttyy. Koulut keskeytyvät ja kotirintamalla kaikki kynnelle kykenevät on valjastettava avustustyöhön. Lotat osallistuvat muun muassa väestönsuojeluun ja hoitavat ruoka- ja varustehuoltoa ja lääkintätehtäviä.

Pikkulotat työskentelevät aikuisten lottien ja läheistensä apuna. Vaikka nuorimmat ovat hädin tuskin 8-vuotiaita, kaikkien työpanos on tärkeä ja pienikin apu on hyödyksi. Lapset juttelevat vielä hetken ja kiiruhtavat sitten kukin kotia kohti. Vaikka tunnelma on synkkä, tiedossa on onneksi myös iloisia asioita, joita odottaa: tuleva talvi toisi mukanaan lumileikit ja sitten joulun. Toivottavasti sotaa ei koskaan tulisi.

Marraskuun 30. päivä 1939 sota kuitenkin syttyy. Koulut keskeytyvät ja kotirintamalla kaikki kynnelle kykenevät on valjastettava avustustyöhön. Lotat osallistuvat muun muassa väestönsuojeluun ja hoitavat ruoka- ja varustehuoltoa ja lääkintätehtäviä.

Pikkulotat työskentelevät aikuisten lottien ja läheistensä apuna. Vaikka nuorimmat ovat hädin tuskin 8-vuotiaita, kaikkien työpanos on tärkeä ja pienikin apu on hyödyksi. Lapset juttelevat vielä hetken ja kiiruhtavat sitten kukin kotia kohti. Vaikka tunnelma on synkkä, tiedossa on onneksi myös iloisia asioita, joita odottaa: tuleva talvi toisi mukanaan lumileikit ja sitten joulun. Toivottavasti sotaa ei koskaan tulisi.

Marraskuun 30. päivä 1939 sota kuitenkin syttyy. Koulut keskeytyvät ja kotirintamalla kaikki kynnelle kykenevät on valjastettava avustustyöhön. Järkätään sellanen työiltajuttu täällä koulussa, missä me pikkulotat voidaan tehdä paketteja sotilaille. Voitais opetella kutomaan villasukkia, korjata vaatteita ja vaikka leikellä vanhoja lakanoita sidetarpeiksi. Luin pikkulottalehdestä, että kotityötki käy pikkulottahommista ja et pikkulotan tärkein tehtävä on just auttaa äitiä, ku iskä on rintamalla. Kotona on niin paljon tekemistä, että tuntuu että ne ei ikinä lopu. Mitä jos me autettais niitä ihmisiä, jotka pakenee sotaa? Niitä tulee sekä isoista kaupungeista että raja-alueilta. Ne kaikki tarvii apua ja tukea. Isosisko meinaa leipoa ruisleipiä sotilaille. Niitä tarvitaan ihan älyttömästi, ni mä autan sit siinä. Kun sisko menee ilmavartioon, ajattelin mennä mukaan, vaikken tekis mitään isoo. Voin olla vaikka seurana. Opettaja:
Hyvät oppilaat, vaikka koulutoiminta on keskeytetty
sodan vuoksi, se ei tarkoita, että meiltä loppuisivat
oppimismahdollisuudet! Nyt on tilaisuus laajentaa ja soveltaa
osaamistamme käytännössä. Tilanne rintamalla on vakava,
ja kaikkien on tarjottava apua.
Miten aiotte auttaa?
Mitä vastaat? Me järkätään koululla sellanen työiltajuttu, missä me pikkulotat tehdään paketteja sotilaille. Sit kudotaan villasukkia, korjataan vaatteita ja leikellään vanhoja lakanoita sidetarpeiksi. Voin auttaa kotona. Luin pikkulottalehdestä, että kotihommatkin voi olla ihan oikeeta pikkulottatyötä! Oikeastaan pikkulotan tärkein tehtävä on just kotitöissä auttaminen. Voinko auttaa niitä ihmisiä, jotka pakenee sotaa? Niitä tulee sekä isoista kaupungeista että raja-alueilta. Ne kaikki tarvii apua ja tukea. Haluisin leipoa isosiskon kanssa ruisleipiä sotilaille. Niitä tarvitaan ihan älyttömästi. Ja ku sisko menee ilmavartioon, ajattelin mennä mukaan, vaikken tekis mitään isoo. Voin olla vaikka seurana. Äiti:
Nyt kun isä ei ole täällä, mistäköhän saisin apua?
Maatilan työt pitää tehdä ja kotiaskareet vielä päälle.
Siskosi on lottahommissa, mutta jos sinä autat, yhdessä
voidaan saada aikaan paljon! Toki kaikenlaisissa muissakin
tehtävissä voivat pikkulotat olla
isojen lottien apuna...
Mitä vastaat? Järkätään porukalla sellanen työiltajuttu koulussa, missä me pikkulotat tehdään paketteja sotilaille. Kudotaan lisäksi villasukkia, korjataan vaatteita ja leikellään vanhoja lakanoita sidetarpeiksi. Lupasin auttaa äitiä kotona. Meiltä ei hommat lopu, vaikka painettaisiin niitä aamusta iltaan. Pikkulottalehdessä sanottiin, että kotihommatkin voi olla ihan oikeeta ja tärkeetä pikkulottatyötä. Hei, me voidaan auttaa niitä, jotka joutuu lähtemään pois sodan keskeltä. Niitä tulee sekä isoista kaupungeista että raja-alueilta. Ne kaikki tarvii apua ja tukea. Autan jo mun siskoa leipomaan rintamalle ruisleipiä! Niitä tarvitaan ihan älyttömästi. Ja kun se menee ilmavartioon, mä ajattelin mennä kanssa, vaikken tekis mitään isoo. Voin olla vaikka seurana. Ystävä:
Mäkin nyt sit päätin viimein liittyä pikkulottiin.
Kun me ollaan nyt molemmat pikkulottia, niin mitäs jos
osallistuttais johonkin yhessä! On se homma sitten
mikä tahansa, tärkeintä on, kunhan vaan
tehdään parhaamme.
Mitä vastaat? Me järkätään sellanen työiltajuttu koululla, missä me pikkulotat tehdään paketteja sotilaille. Kudotaan lisäksi villasukkia, korjataan vaatteita ja leikellään vanhoja lakanoita sidetarpeiksi. Lupasin auttaa äitiä kotona. Pikkulottalehdessä sanottiin, että kotihommatkin voi olla ihan oikeeta pikkulottatyötä! Ja et pikkulotan tärkein tehtävä on just kotitöissä auttaminen. Ajattelin auttaa mun kaverin kanssa niitä ihmisiä, jotka pakenee sotaa. Niitä tulee sekä isoista kaupungeista että raja-alueilta. Ne kaikki tarvii apua ja tukea. Tietty autan sua! Mitä jos leivotaan sotilaille rintamaruisleipiä! Ja kun sä menet ilmavartioon, mähän voisin tulla sun kanssa – vaikka ihan vaan pitämään seuraa. Sisko:
Kuule, nyt kaivataan kaikkien apua! Mä olen lottana
mukana ilmavartio- ja ruokahommissa. Olisitko säkin
tulossa mukaan sinne? Äiti varmaan haluis, että
autat kotona... mut kyllä noi kotityöt jotenki saadaan
järjestymään. Hommia riittää kaikkialla.
Mitäs ajattelit tehdä?
Mitä vastaat? Opettajan johdolla pikkulotat alkavat suunnittelemaan työiltaa, jossa aherrettaisiin sotilastarpeita. Työillan aikana lotat opettavat pikkulottia kutomaan sukkia ja hansikkaita rintamalle lähetettäviin paketteihin. Ei se kantapään tekeminen lopulta niin vaikeaa ollutkaan, kun sai vanhemmilta lotilta hyvät neuvot.

Lämpimien vaatteiden lisäksi paketteihin laitetaan syötävää, kirjeitä, tupakkaa, ja kaikkea mitä perheet kodeistaan pystyivät antamaan. "Kukakohan tämän paketin saa", pikkulotta miettii, kun sujauttaa mukaan itse kirjoittamansa terveiset paketin saajalle. Iloa paketista varmasti kuitenkin on.

Leikatut sidetarpeet puolestaan rullataan, pakataan siististi ja lähetetään suojeluskuntiin.
Mä haluisin tehdä vaihteeksi jotain muuta. Mä voin mennä auttamaan lottia. Mä voisin jatkaa näitten hommien parissa, kun oon jo päässy vauhtiin! Opettaja:
Kiitos kaikille työiltaan osallistuneille! Oli hienoa nähdä
pienimpienkin osallistuvan omalla panoksellaan yhteisen
asian puolesta. Seuraavaksi järjestämme työillan,
jolla tuetaan reserviläisten
vähävaraisia omaisia! Sain kuitenkin juuri suojeluskunnasta tiedon,
että apuamme kaivataan myös toisaalla! Rintamalle
siirtyviä sotilaita ollaan tilapäisesti majoittamassa tänne
koululle ja tarvitsen vapaaehtoisia auttamaan lottia.
Mitä vastaat? Koulussa järjestetään sotilaille tilapäistä majoitusta ja ruokahuoltoa ennen kuin sotilaat jatkavat matkaansa eteenpäin. Aikuisten lottien apuna pikkulotat auttavat lottia ruoan laitossa ja kantavat vettä kaivosta, tiskaavat ja kuorivat perunoita.

Kun joukot saavat käskyn lähteä koulusta kohti seuraavaa määränpäätä, pikkulotat ottavat osaa koulun tilojen siivoukseen.

Illan päätteeksi uni maistuu, on ollut sen verran rankka päivä.

Reserviläisten omaisten auttamiseksi on kerättävä vaatetavaraa ja varoja. On siis järjestettävä sekä keräys että myyjäiset.

Pikkulotista toiset lähtevät keräämään ovelta ovelle. Toiset ryhtyvät valmistamaan myytäväksi tarkoitettuja kaasunaamareita. Sellainen saadaan aikaan harmaasta flanellipussista, kun se täytetään hiilellä ja pussinkulmiin ommellaan narut. Ensin hiili täytyy murskata kirveellä ja sitten jauhaa myllyllä. Puuha on hauskaa, mutta aika nokista.

Kaasunaamareilla on hyvä menekki ja kaikki myydään. Keräyskin tuottaa toivottua tulosta ja reserviläisten tukea tarvitsevat omaiset saavat kaipaamaansa apua.
Talvi on kylmä ja rankka, sillä isän ollessa rintamalla kaikki kotityöt hoidetaan äidin ja lasten kesken. Pikkulotta auttaa äitiään siivoamalla, kantamalla puita ja vettä, pesemällä pyykkiä, hoitamalla kauppa-asioita sekä osallistumalla ruoanlaittoon. Joskus hän on naapuriavussa lastenhoidossa.

Kotitöiden ohella pihapiireihin rakennetaan pommi- ja sirpalesuojia ja kotien ikkunoihin kiinnitetään pimennysverhoja, jotta asutus ei näkyisi pimeän tultua.

Välillä muiden pikkulottien tehtävät vaikuttavat kotitöitä tekevän pikkulotan mielestä hauskemmilta. Jokaisen on kuitenkin tehtävä työtä juuri siellä, missä sitä eniten tarvitaan.
Äiti sä kyllä palellut, ulkona on tosi kylmä! Haen ne polttopuut ja lämmitän tän paikan. Laitan sit vielä sulle vettä lämpenemään. Oon ollu koko päivän sisällä, ni lähtisin mieluummin mukaan. Voidaanhan me kysyä naapureilta puitakin... Lämmitetään se hella sitten kun tullaan takaisin. Äiti:
Nyt kun elintarvikkeita säännöstellään, on jotkut
tavarat alkaneet vähentyä kaupan hyllyiltä. Meillä on
vielä kahvia ja sokeria jäljellä, ja naapuri kyseli, josko me
voitais vaihtaa niitä johonkin, mitä meiltä puuttuu.
Menen jalkaisin ja palaan myöhään. Voit toki tulla mukaan, mutta kovien pakkasten takia
polttopuut ovat vähissä. Ajattelin, että voisit käydä
hakemassa lisää liiteristä. Muista kuitenkin, ettei illalla
laiteta tulta piippuun, koska pimennyksen aikaan
ei saa näkyä savua.
Mitä vastaat? Liiterin ovella pikkulotta huomaa, että kaikki polttopuut on jo kannettu sisälle. Lämmikettä täytyy käydä kysymässä läheisistä taloista.

Polttopuut ovat vähissä muuallakin, mutta käpyjä saa pikkulotta mukaansa. Naapurin pikkulotat ovat keränneet monta isoa säkillistä kuusenkäpyjä ja tuoneet ne metsästä kotiin kottikärryillä. Suuresta käpylaarista saa pikkulotta mukaansa monta ämpärillistä, joilla hän lämmittää nopeasti keittiön hellan.

Palatessaan äiti on kiitollinen ja ylpeä, kun pääsee heti lämmittelemään ja ruoan laittoon.
Talven kylmyys nostattaa punan poskille ja jokainen hengenveto tuntuu terävänä keuhkoissa, kun äiti ja pikkulotta suuntaavat askeleensa kohti naapuria. Matka sujuu hitaasti lumessa tarpoen, mutta viimein saavutaan perille.

Naapuritalon edustalla suoritetaan vaihtokaupat onnistuneesti. Matkaa päätetään jatkaa vielä seuraavalle talolle. Onhan kantoapua ja vaihdettavaakin vielä jäljellä.

Vaihtotuotteista valmistettu maittava päivällinen ja yhdessä vietetty aika jäävät lämpimänä molempien mieleen. Vaikka kyllä polttopuutkin auttoivat.
Suuret ihmisjoukot lähtevät sotaa pakoon, kuka minnekin. Rajaseutujen evakkojen on liian vaarallista jäädä kotiseuduilleen. Myös kaupunkien siviiliväestöstä moni hakee suojaa ja turvaa muualta. Linja-auto- ja rautatieasemat ovat tupaten täynnä pakoon pyrkiviä.

Kylät täyttyvät nopeasti matkalaisista, joiden täytyy syödä ja levätä. Tilannetta pahentaa kova pakkanen ja matkalaisten vähä vaatetus. Pakoon on välillä täytynyt lähteä nopeasti - joskus jopa jalkaisin! Lähdetään sinne huoltoasemalle, missä lotat auttaa sitä siirtoväkeä. Kysytään niiltä, miten voitais auttaa. Mun mielestä meidän pitäis auttaa rautatieasemalla. Mennään sinne vaikka saman tien. Ystävä:
Hei kuulin, että ne evakkojunat
pysähtyy rautatieasemalla ja siellä varmaan on tosi
paljon härdelliä. Ne matkustajat varmaan tarvii apua,
kun ne on vieraassa paikassa ja kaikkea. Mut me voitaisiin kyllä auttaa niitäkin,
jotka on jumissa koululla lottien huoltoasemalla...
En tiiä, mitä mieltä oot? Mitä tehtäis?
Mitä vastaat? Lotat ovat iloissaan pikkulottien avusta. Ensiksi pikkulotat lähetetään kiertämään naapurustoon talosta taloon. Siellä he keräävät tietoa ruokatilanteesta ja mahdollisista majoituspaikoista.

Samalla pikkulotat kysyvät onko ihmisillä lahjoittaa ylimääräisiä vaatteita, leluja tai räsynukketarpeita siirtolaislapsille. Paenneilla on usein vain välttämättömiä tavaroita mukanaan. Kaikki muu omaisuus on täytynyt jättää.

Seuraavaksi pikkulotat menevät koululle auttamaan siirtolaisia. Siellä pikkulotat avustavat aikuisia lottia ruoanvalmistuksessa. Koululle kerätystä ruoasta valmistuu kenttäkeittiössä maittava ateria ja koululle majoitettu siirtoväki saa pitkästä aikaa kunnolla syödäkseen. Asemalla kotinsa ja omaisuutensa menettäneitä, lohduttomia ja itkeviä evakkoja on kaikkialla. Toisten hätä tuntuu pahalta, mutta onneksi jotenkin voidaan olla avuksi.

Pikkulotat ovat pian työn touhussa. Aikuisten lottien apuna pikkulotat saattavat ihmisiä juniin ja jakavat ruokaa, lämmintä juomaa ja lämpimiä vaatteita niitä tarvitseville. Väsyneet äidit, lapset ja vanhukset tarvitsevat usein apua matkalaukkujen kanssa.

Junissa kuljetetaan myös eläimiä, jotka ovat pitkän matkan rasittamia, janoisia ja nälkäisiä. Pikkulotat kantavat niille vettä ja ruokaa ja yrittävät tehdä niiden olon mukavammaksi. Lypsytaitoiset pikkulotat ohjeistetaan lehmiä lypsämään.
Pikkulotta on mielellään siskonsa apuna – onhan pikkulottien yksi tärkeimmistä tehtävistä auttaa lottia. Apu on myös tarpeen. Lottajärjestön on joka päivä leivottava 100 000 kiloa leipää kenttäarmeijalle!

Ruisleivän tulee olla ohutta, hapanta ja nelikulmaista. Kansakoulun keittolassa leipomoryhmän lotat sekoittavat ruisjauhot veteen, vaivaavat taikinan ja muotoilevat sen oikeaan muotoon ja kokoon. Paistamisen jälkeen leipä on vielä kuivattava.

Kuivatut sotilasleivät pakataan kartonkilaatikoihin, jotka lastataan armeijan autoon. Täyteen pakattu laatikko painaa 17 kiloa, joten pikkulottien tehtäväksi jää laatikoiden täyttäminen. No, kaipa voin hoitaa sen ruokalähetyksen… tuun sitten joku toinen kerta mukaan ilmavartioon. Anteeksi kovasti, mutta Ilmavartiossa kyllä tarvittais apua, et pääsiskö joku muu. Sisko:
Hienoa työtä! Olit ahkera, mutta työ ei tekevältä lopu.
Aika rientää ja mun vuoro ilmavartiotornissa alkaa pian.
Lisäsilmäparit vartiossa olisivat tarpeen,
mun pari ei ole kaikista luotettavin.
Tule mukaan! Lotta:
Hei pikkulotta! Nyt ois sulle tärkeä ja
vastuullinen tehtävä! Tarvitsen jonkun viemään ruokaa
vartioaseman sotilaille ja aiemmin lähettinä toimineet
pikkulotat on nyt tehtävissä muualla.
Lähtisitkö sinä?
Mitä vastaat? Reitti vartioasemalle on pikkulotalle tuttu, joten lotan tehtäväksi jää ohjeistaa kuinka lähettinä toimitaan. Lotan neuvo on olla ennen kaikkea varovainen. Minkäänlaisia sotasalaisuuksia ei saa paljastaa, joten raskastakaan soppakannua ei saa antaa muiden kannettavaksi.

Kantoapua tarjoava aikuinen saattaakin olla vihollisen vakoilija, joka kannun painon perusteella yrittää päätellä vartioaseman miehityksen vahvuuden.

Pikkulotta pälyilee matkan ajan puolelta toiselle odottaen että seuraavan puun takaa hyppää esiin vakoilija. Vaikka kannu on painava, pikkulotta kantaa sen koko matkan itse.
Matka ilmavalvontatornille ei onneksi ole pitkä. Lämmitä pitää silti olla päällä, sillä torni on taivasalla. Ulkona on melkein 40 astetta pakkasta, mistä syystä vuoro on lyhennetty tuntiin. On vaikea uskoa, että tällaista kylmyyttä voi olla.

Pikkulotan seura on tervetullutta. Siskon työpari ei ole päässyt paikalle ja vartiossa työtä pitäisi aina tehdä pareittain.

Vuoro on jo lähenemässä loppuaan, kun metsän suojasta lähestyy kolme viholliskonetta. Puhelinhälytys tehdään nopeasti ja tarkasti, mutta pian koneet avaavat tulen!

Tornin alta kuuluu komento poistua tornista ja kaksikko laskeutuu tikapuita alas niin ripeästi kuin kangistuneilta kintuiltaan pääsevät. Huh, läheltä piti, kylläpä oli pelottavaa!
Kouluja aletaan avaamaan hiljalleen kevään aikana. Touko- ja kesäkuun koulunkäynnin jälkeen lapset pääsevät viettämään kesälomaa. Elokuun lopulla koulu alkaa taas.

Kuukaudet kuluvat, uusi vuosi vaihtuu ja pian kesä tekee taas tuloaan. Voimistuvasta auringosta huolimatta taivaalle kerääntyy alati synkempiä pilviä. Huoli kasvaa, sillä sodan uhka on jälleen läsnä.

25. kesäkuuta 1941 pahin mahdollinen tapahtuu. Välirauha päättyy ja jatkosota syttyy. Jatkosodan syttyessä lotat ovat jälleen mukana sotaponnisteluissa auttamassa ja tukemassa niin kotirintamalla kuin sotatoimialueella.

Kuten aiemminkin, myös pikkulottien odotetaan osallistuvan lottatoimintaan omien kykyjensä mukaan.

Pikkulotan on nyt siis aika valita jatkosodan aikaiset tehtävänsä. Päätöksentekoa helpottamaan saa pikkulotta apua monesta suunnasta. Koulut pysyvät suljettuina koko talvisodan ajan. Pikkulotat auttavat aikuisia ahkerasti, kuka missäkin. Pienikin työ tuo iloa, koska sen tietää tarkoittavan kodin suojelemista ja turvaamista.

Maaliskuussa vuonna 1940 talvisota päättyy. Rauhan ehtona ovat alueluovutukset, joiden myötä moni menettää kotinsa. Sodasta selvinneet sotilaat palaavat rintamalta ja sodan kokeneiden siviilien elämä alkaa palaamaan uomiinsa.

Vaikeuksia on kuitenkin monella. Kaupungeissa asutaan ahtaasti, kun kaikille ei riitä asuntoja. Pärjätä täytyy toisinaan myös ilman töitä ja toimeentuloa. Maaseudulla maa-alueita joudutaan jakamaan siirto- ja kantaväestön kesken. Ruoasta ja käyttötarvikkeista on pulaa, koska elintarvikkeiden säännöstely jatkuu ja laajenee. Opettaja:
Isänmaata puolustetaan myös käymällä koulua tunnollisesti. Isä rintamalla ja äiti kotirintamalla jaksaa paremmin, kun sinäkin teet parhaasi. Kun panostat koulutukseen, panostat tulevaisuuteen! Äiti:
Nyt on niin, että sinua tarvitaan täällä kotona. Apusi on tärkeää. Toivon siis, että hoidat työsi ja velvollisuutesi ilomielin ja kestävyydellä. Ystävä:
Sama se, mut kotona on tylsää. Eli heti kun tulee mahdollisuus, niin sanotaan että ollaan tarpeeksi vanhoja ja mennään lottakomennukselle. Superrohkeaa, ajattele mikä seikkailu! Sisko:
Päätin, että lähden jälleenrakentamaan mun kihlatun kotiseutua Karjalassa. Mennään yhdessä! Ei mullekaan tule silloin koti-ikävä vieraassa paikassa.
Mitä valitset? Jatkosodan aikana edes varttuneempia pikkulottia ei haluta lähettää sotatoimialueelle. Kuitenkin halu olla osa suuria tapahtumia ja päästä muualle kodin ja koulun ilmapiiristä houkuttaa. Kuulostaahan komennus rintamalla paljon hohdokkaammalta kuin maatilan työt, pyykinpesu ja vaipanvaihto.

Kenttälottia tarvitaan muun muassa ruokahuoltoon ja sairaanhoitoon. Vuosien edetessä ja jatkosodan vain jatkuessa kenttälotista alkaa olla suuri pula. Tämä helpottaa nuorempien pääsyä komennukselle.

Komennukset eivät kuitenkaan sijoitu ainoastaan rintamalle. 15-vuotiaat pikkulotat, jotka eivät osallistu maataloustöihin, pääsevät halutessaan kotirintaman lottakomennukselle. Työtehtävät vaihtelevat ja majoittua voi kodin ulkopuolelle. Rintamakomennus kuulostaa kyllä tosi jännittävältä. Pikkulotan pitää olla rohkea ja uljas, eikä mikään pelkuri. Lähdetään vaan! Ehkä palvelu kotirintamalla sopisi kuitenkin meille pikkulotille paremmin... noudatettais sääntöjä? Ei tarvitse kauas lähteä, mutta päästään silti pois kotoa! Ystävä:
Tiedätkös mitä? Kuulin just, että kentällä on monia,
jotka on ollu komennuksella vaikka kuinka kauan
ilman lomaa, koska pulaa on sijaisista.
Tätä mahdollisuutta me ollaan odotettu! Tuttu tyyppi, joka täytti just 16, on lähdössä
Itä-Karjalaan, ja se sano et voi järkkää meidätkin
mukaan! Porukka on menossa muonittamaan, eikä
meiltäkään se kokkailu ihan huonosti suju.
Ja missä taito on heikompaa,
siitä hyvä tahto vie läpi!
Mitä vastaat? Kesä 1944 on pikkulotille työntäytteinen. Kovaan työhön tottuu, mutta samalla tuntuu siltä, että sota olisi kestänyt ikuisuuden.

Kun kesä vaihtuu syksyyn, tulee jatkosota viimein päätökseensä. Samalla myös pikkulottien kotirintamakomennus päättyy.

Keittiö tyhjennetään ja ruokavarat ja varusteet pakataan kuljetusta varten. Paikalta on nyt poistuttava. Auto on pian lähdössä viemään lottia ja pikkulottia rautatieasemalle. Tyttötyön johtaja myöntyy päästämään pikkulotat kotirintamakomennukselle, koska kumpikin on lähes 15-vuotias. Työmääräyksessä sanotaan, että pikkulottien tehtävänä on nyt auttaa lottia muonitustöissä sotilaskeittiössä.

Yöt nukutaan yhteisasumuksessa. Työt ovat raskaita ja aamuvuoro alkaa jo klo 5 aamulla. Koko ajan on kiire, sillä sotilaskuljetusten aikaan ruokailevia sotilaita on jopa 2000 päivässä. Valtavat tiskivuoret täytyy pestä pienen katoksen alla, jonne osuu sade, tuuli ja aurinko.

Ruoka täytyy kuljettaa keittiöstä rautatieasemalle pyörällä tai rattailla. Rattailla haetaan myös meijeriltä 100 litran maito- ja piimäkuormat.

Eikä siinä vielä kaikki! Töihin kuuluu lisäksi siivousta, pyyhepyykkiä, puiden tekoa ja perunoidenkuorimista.
Pakko mun on vilkasta mitä tuolla tapahtuu. Aina pitää auttaa, jos joku tarvii apua. Eikä, mun on vaan ihan pakko lähteä etsimään sitä yhtä. Siis kuka nyt eksyy tällaisena hetkenä! Sotilaskeittiön purku on valmis ja kaikki näyttäisi olevan matkassa, mutta kun pikkulotta kääntyy ystävänsä puoleen, ei häntä näy missään!

Kiire ja huoli painaa päälle. Samalla pikkulotta kuulee vaimeaa uikuttamista viereisen varastorakennuksen suunnasta. Mitä tehdä? Ystävää ei näy, mutta joku saattaa kaivata apua…
Mitä päätät? Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus, joka päättää sodan Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen. Sodan kokemukset palaavat kuitenkin toisinaan painajaisina.

Pikkulotta herää hätkähtäen, mutta uskollinen kumppani on vierellä tuomassa turvaa. Kun muistot vaivaavat, lohdutamme silloin toinen toisiamme.
Ääni kuuluu kovempaa varastorakennuksen alta. Pikkulotta kumartuu tutkimaan ja löytää pienen vinkuvan koiranpennun. Se tärisee ja on hädissään. Ehkä se on läheisen lottakanttiinin maskottikoiran pentu, mutta emoa ei näy. Pikkulotta houkuttelee pennun lähemmäs, ja se suostuu tulemaan syliin.

Autolle palatessaan pikkulotta huomaa ystävänsä saapuvan juoksujalkaa keittiön suunnasta. Hän oli unohtanut muistokirjansa ja riensi sitä hakemaan. Kaikki komennusajan piirustukset, runot ja valokuvat ovat siis tallessa, eikä kukaan jää matkasta.

Pentu nukkuu tyytyväisenä pikkulotan sylissä.
Komennuksen jälkeen ystävykset vaihtavat keskenään pikkulottaneuloja. Näin heidän välillään olisi aina yhteys, mitä sitten tapahtuisikaan.

Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus, joka päättää sodan Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen. Sodan kokemukset palaavat kuitenkin toisinaan painajaisina.

Entinen pikkulotta kaivaa esiin ystävänsä pikkulottaneulan. Uni ei enää tule, ja hän tuntee tarvetta kirjoittaa ystävälleen, vaikka aamu vasta sarastaa. Ystävä ymmärtää varmasti. Onhan jaettu taakka helpompi kantaa.
Pikkulotta suuntaa askeleensa keittiörakennuksen suuntaan. Vaikka kyydistä jääminen uhkaa, lottatoveria ei jätetä!

Keittiön takahuoneessa pikkulotta tapaa kadonneen ystävänsä, kun tämä kaivelee kuumeisesti lipaston laatikoita. Ystävä on hukannut kaikessa kiireessä muistokirjansa, josta löytyvät kaikki komennuksen aikaiset piirrokset, runot ja valokuvat.

Etsiminen sujuu kaksin nopeammin ja kirja löytyy lopulta keittiön lattialta pöydän alta, jonne se on sekasorrossa tippunut. Kaksikko juoksee autolle ja kerkeää kyytiin. Kaikki tärkeät muistotkin ovat nyt mukana ja tallessa. Kesä 1944 on pikkulotille työntäytteinen. Pelkoon ja kovaan työhön tottuu, mutta samalla tuntuu siltä, että sota olisi kestänyt ikuisuuden.

Eräänä kesäkuun päivänä pikkulotat odottavat muonitettavia sotilaiden muonituspaikalla. Syömään ei ketään kuulu ja pian rintamalla alkaa toden teolla jymistä.

Pian saapuu viestinviejä, joka tuo komentopaikalta käskyn. Lähdettävä on heti. Rintamalinjat ovat murtuneet ja saarretuksi jäämisen riski on suuri.
Koska tietä myöten ei enää pääse, pakoon on lähdettävä metsän läpi. Pikkulotat saavat ohjeen liikkua ensin länteen. Sitten kun joki näkyy, pitää kääntyä luoteeseen ja jatkaa jokea pitkin rantaan.

Kohtaamispaikalla pikkulotat tapaisivat lotat ja muut, jotka nyt auttavat potilaita ja purkavat kenttäsairaalaa. Yhdessä olisi tarkoitus jatkaa eteenpäin turvaan.

Häkeltyneet pikkulotat kaivavat esiin kompassin ja kartan ja miettivät, miten heidän kannattaisi edetä. Pikkulotat lähtevät muonittamaan kenttäsairaalaa keskelle itäkarjalaista korpea. Majoituspaikkana on useimmiten teltta, jonne ajoittain kantautuu sodan räiske. Keittopaikkana toimii nuotio, ruokakellarina maakuoppa ja ruokasalina kahden puun väliin kiinnitetty lava. Asiat pestään tiskikopissa ja vesi otetaan järvestä.

Vapaapäiviä ei muonittajilla ole. Kun ankarien taisteluiden aikana kenttäsairaala täyttyy haavoittuneista, käyttävät pikkulotat vapaat hetkensä tekemällä haavoittuneille pieniä palveluksia. Pikkulotat kirjoittavat kirjeitä haavoittuneiden puolesta, lohduttavat ja tuovat vettä. Koska yölläkin pitää olla kuumaa vettä saatavilla, on muonittajien vastuulla keittää vettä nuotiolla. Pimeällä yksin pelko hiipii usein mieleen. Päivällä väsyneenäkin pitää hoitaa muut työt.

Mukaan livahtaneista pikkulotista tuntuu siltä, että he ovat kertaheitolla joutuneet kasvamaan aikuisiksi. Jos muut komennuksella tietäisivät heidän olevan niin kovin nuoria, pikkulotat varmasti lähettäisiin heti kotiin sodan rasituksista. Tota... meidän piti mennä nyt ensin pohjoiseen ja sitten kääntyä lounaaseen, kunnes päästään rantaan. Nii se oli..? En oo ihan varma, mut se tais sanoa, että menkää ensin länteen, kunnes tulee vastaan joki ja sitten luoteeseen. Ystävä:
No, suunnistus kyllä onnistuu meiltä,
ollaanhan me oikeesti aika monta kertaa harjoiteltu
niitä juttuja pikkulottien tapaamisissa...
kyllästymiseen saakka. Nyt vaan pitää muistaa,
mihin suuntaan meidän piti lähteä...
Mut siis oikeesti, mä unohdin sen jo ihan kokonaan,
kun mä olin ihan paniikissa.
Sano, et kai sä nyt sentään
painoit mielees sen?
Mitä vastaat? Maan vavahdellessa pikkulotat lähtevät suunnistamaan. Tahti on ripeä ja sitä vauhdittaa rintamalta kantautuvat äänet. Muutaman kilometrin päästä joki pilkottaa harventuvan metsän takaa ja pikkulotat suuntaavat askeleensa jokea pitkin kohtaamispaikan suuntaan.

Kun pikkulotat saapuvat oikealle paikalle, muut siellä ottavat heidät huojentuneesti vastaan. Pikkulotat saapuvat juuri ajoissa, kauempaa ei heitä olisi voinut odottaa. Pikkulotat kuulevat, että kenttäsairaalan purku oli ollut sekasortoista, mutta kaikki saatiin mukaan.

Muonittajien matka jatkuu kiireellä eteenpäin. Samalla päättyy pikkulottien kenttäkomennus. Maan vavahdellessa pikkulotat lähtevät liikkeelle. Maasto on viheliäistä rämettä ja eteneminen tuntuu hitaalta. Pikkulotat yrittävät suunnistaa sinne, missä he ajattelevat omien joukkojensa olevan. Pian he huomaavat olevan auttamattoman eksyksissä. Rantaa ei näy missään.

Harhailtuaan tovin pikkulotat kuulevat ääniä ja varovasti etenevät niiden suuntaan. He päätyvät maantielle, jossa törmäävät suomalaisiin sotilaihin. Sotilaat ovat ällistyneitä, kun heidän keskuuteensa tupsahtaa metsästä kaksi lottapukuista hahmoa. He luulivat olleensa viimeisiä. Sotilaat tekevät tilaa ajoneuvoihinsa ja matkaa jatketaan yhdessä.

Pikkulottien kenttäkomennus on ohi, mutta ajatella! Oli aika lähellä, että pikkulotat olisivat jääneet korpimaille keskelle pommi- ja luotisadetta. Komennuksen jälkeen ystävykset vaihtavat keskenään pikkulottaneuloja. Näin heidän välillään olisi aina yhteys, mitä sitten tapahtuisikaan.

Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus, joka päättää sodan Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen. Kenttäkomennuksen aikaiset kokemukset eivät kuitenkaan hevillä unohdu. Vavahteleva maa, pommien pauke ja pakokauhu palaavat painajaisina.

Entinen pikkulotta kaivaa esiin ystävänsä pikkulottaneulan. Uni ei enää tule, ja hän tuntee tarvetta kirjoittaa ystävälleen, vaikka aamu vasta sarastaa. Ystävä ymmärtää varmasti. Onhan jaettu taakka helpompi kantaa.
Isä oli kotiutunut välirauhan aikana, mutta jatkosota vie hänet taas rintamalle. Sotavuosien kuluessa kaikki kotirintamalla velvoitetaan työskentelemään maan talouden hyväksi. Jos nuoret omissa kodeissaan osallistuvat maa- ja metsätöihin kesälomiensa aikana, ei heitä määrätä muihin töihin.

Suomessa on nyt myös pula-aika, joten ruoka ja monet tavarat ovat vähissä. Viljaa ja muita ruoka-aineita on luovutettava Kansanhuollolle, jotta kaikilla olisi riittävästi välttämättömiä tarvikkeita sotavuosien aikana. Maatilan työt täytyy saada tehdyksi, jotta ruokaa riittää itselle ja muille jaettavaksi.

Pikkulotta ja äiti kannustavat toinen toisiaan jaksamaan. Emäntien työpäivät ovat pitkiä ja raskaita. Joskus pikkulotta joutuu heräämään neljältä aamulla navetta- ja peltotöihin. Nukkumaan saatetaan mennä vasta puolenyön aikaan, kun valmiiksi on saatu kotityöt. Isä pystyy osallistumaan tilan töihin vain loma-aikoina. Lottien kotipalvelu on hyvä idea! Kun pikkulotat hoitaa päivän kotityöt, me voidaan keskittyä muuhun. Ehkäpä sillon päästään jopa ajoissa nukkumaan... Vois olla tosi kiva tarjota sille siirtolaistytölle töitä ja paikkaa täällä meillä. Kyllä meidän kodissa on tilaa ja mä luulen, että hänestä vois olla meille iso apu! Äiti:
Tässä on nyt ihan liikaa hommaa pelkästään
meille kahdelle. Jos jatketaan tätä tahtia, niin kumpikin
ollaan kohta ihan loppu. Pyydetäänkö lottajärjestön
kotipalvelusta tänne pikkulottia hoitamaan kotitöitä?
Sitten me voidaan keskittyä maatilan hommiin. Naapuri kertoi myös, että semmonen
sun ikänen sotaorpo siirtolaistyttö ettii töitä ja
asuinpaikkaa. Se on täällä aika yksin, koska moni muu
karjalainen on palannut Karjalaan. Mietin, että me voitaisiin
auttaa sitä tyttöä sopeutumaan tänne ja samalla me
saataisiin yksi käsipari apuun.
Mitä vastaat? Pikkulotalle jatkuva työnteko tuntuu toisinaan suunnattoman raskaalta. Vastuu on suuri varsinkin eläimiä hoitaessa. Monet yöt vietetään navetassa valvoen, kun joku eläin sairastaa.

Eräänä päivänä hevonen innostuu syömään apilapellossa niin paljon, että on pian ähkyssä. Hevonen on selvästi turvonnut ja kivuissaan. Pikkulotta pelkää, että eläin kohta kuolee. Ei auta muu, kuin yrittää parantaa hevosen oloa juoksuttamalla sitä. Näin kaasut saattaisivat poistua nopeammin.

Nuoret viettävät yön juoksuttamalla hevosta edestakaisin. Se auttaa. Aamulla hevonen voi hyvin. Vaikka uni painaa silmiä ja kaksikko on aivan väsyksissä, on pakko aloittaa uusi työpäivä. Pikkulotta ja äiti saavat avukseen ahkeran nuoren siirtolaistyttö Siirin. Peltotyöt, polttopuiden hakkaaminen ja kantaminen sekä kotityöt hoidetaan kolmistaan. Töihin kuuluu myös karjanhoito ja hevostyöt.

Onneksi naapurit saadaan apuun, kun on aika kylvää pelto. Raskaisiin pellon korjuutöihin etsitään lomalla olevia sotilaita, jotka suostuvat auttamaan. Apurit saavat maksun töistä ja syötävää kotiin vietäväksi.

Pari kertaa viikossa nuoret lähetetään aamuvarhain meijeriin. Maitotonkan kuljettaminen rattailla on haastavaa. Pomppivan kyydin takia tonkka on vaarassa kaatua. Toisen täytyy taluttaa hevosta, kun toinen pitelee köysillä sidottua tonkkaa pystyssä. Matka hoituu hitaasti, mutta varmasti. Miten siistiä, että sun täti ottaa sut luokseen asumaan kaupunkiin! Älä stressaa ollenkaan, sä pärjäät varmasti tosi hyvin uudessa hommassa, sä osaat vaikka mitä! Kirjoita mulle joka päivä! Kuule Siiri, oon tässä miettinyt. Mitä jos muuttaisit pysyvästi tänne asumaan. Tää on sun koti ihan yhtä paljon, kun mun. Me ollaan kumpikin paiskittu tän paikan eteen. Äiti suostuu takuulla. Siiri:
Huh, miten aika vierii, kun on hommia. Mut vaik
kuukaudet ja vuodet vaihtuu, tuntuu, ettei mikään
muutu. Aina vaan työtä, puutetta ja ilmahälytyksiä.
Emmä enää edes muista millaista oli ennen sotaa.
Ehkä tää sota onkin kestänyt ikuisuuden... Mut silti, jotenki elämä täällä
on palkitsevaa ja musta tuntuu, että meistä on
tullut kaiken tän raadannankin keskellä tosi läheiset.
Mun täti, jota en hirveesti tunne, kirjotti mulle. Se kutsui
mut luokseen kaupunkiin asumaan, kerto, että tiedossa
ois majapaikka ja ehkä myös pesti piikana.
Mut emmä oikee tiiä…
Mitä vastaat? Ennen kuin päivän työt aloitetaan, antaa äiti pikkulotille luvan tehdä kaikkia kodin töitä omien taitojensa mukaan.

Ensimmäiseksi pikkulotat tekevät perusteellisen suursiivouksen. Sitten he pesevät ja korjaavat likaisia ja rikkinäisiä vaatteita. Päivän päätteeksi he kertovat tulevansa mielellään taas huomenna. Silloin he kitkevät keittiön kasvitarhan rikkaruohot ja valmistavat ruoan ja leivän.

Pikkulotat ovat innokkaita, luotettavia ja velvollisuudentuntoisia apureita. Heidän avullaan perheen on helpompi selvitä arjesta. Äiti tiedottaa avun tarpeesta lottajärjestön paikallisosaston keräys- ja huoltopäällikölle.

Työpalvelun johtaja tulee pikkulottien kanssa tutustumiskäynnille sopimaan käyntiajat ja työtehtävät. Pikkulotat tekisivät työtä pareittain muutama tunnin jaksoissa. Työajan päätteeksi kotikäynti merkitään työpalvelukorttiin.

Työpalvelun johtaja vakuuttaa, että pikkulotat, jotka lähetetään töihin vieraisiin koteihin, on aina asianmukaisesti valmennettu. Tyttöosaston kodinhoito-ohjelmassa heille on opetettu siivousta, vaatteiden ja jalkineiden hoitoa, astioiden pesua sekä huoneen lämpimänä pitämistä. Toisten kotona pikkulotilta odotetaan myös erityistä hienotunteisuutta ja kunnioitusta. Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen.

Perheen isä palaa rintamalta toisen kätensä menettäneenä. Isän vammautuminen on rankkaa, mutta vanhemmat ovat ylpeitä tyttärestään.

Entinen pikkulotta jatkaa maatilan hoitoa sinnikkäästi äidin kanssa. ”Sinä olet aina ollut minun oikea käteni”, sanoo äiti.
Kuukaudet vierivät työntäytteisinä ja vuodet vaihtuvat. Puute, ilmahälytykset ja ainainen työnteko on tavallista. Pikkulotta tuskin muistaa, millaista oli ennen sotaa. Tuntuu, kuin sota olisi kestänyt ikuisuuden.

Syyskuussa 1944, kun jatkosodan vuosia on takana kolme, allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Sota ei kuitenkaan kokonaan ole ohi Suomessa. Vasta huhtikuussa 1945 päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle. Kotona työtaakka ei juuri kevene. Perheen isä palaa rintamalta toisen kätensä menettäneenä.

Isän vammautuminen on rankkaa, mutta entinen pikkulotta ja Siiri haluavat maatilan selviävän.

Kun usko tulevaisuuteen on luja, myös vastuu tilan tulevaisuudesta on helpompi kantaa – varsinkin kun se on jaettu kahden kesken.
Siiri asuu nyt pysyvästi äidin ja pikkulotan luona. Arki sujuu kuten ennenkin. Haasteita on, mutta läheiset antavat voimia jatkaa.

Syyskuussa 1944, kun jatkosodan vuosia on takana kolme, allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Sota ei kuitenkaan kokonaan ole ohi Suomessa. Vasta huhtikuussa 1945 päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen. Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen.

Entinen pikkulotta haaveilee pyrkivänsä emäntäkouluun ystävänsä innoittamana. Haaveet täytyy jättää sivuun toistaiseksi, kun isä palaa sotilassairaalasta kätensä menettäneenä.

Vaikka Siiri asuu kaukana, tulee heidän ystävyytensä kestämään eliniän. Pikkulotan arki sujuu jotenkuten. Töitä on jälleen enemmän kuin jaksaisi tehdä. Siiri on asettunut tätinsä luokse asumaan ja kirjoittaa usein elämästään. Hän on pian aloittamassa maatalousopinnot.

Syyskuussa 1944, kun jatkosodan vuosia on takana kolme, allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Sota ei kuitenkaan kokonaan ole ohi Suomessa. Vasta huhtikuussa 1945 päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle. Jatkosodan alussa valloitetaan takaisin talvisodassa menetetty Karjala. Karjalaisista osa on kotiutunut muualle Suomeen, mutta moni haluaa palata takaisin synnyinseudulle. Harva koti on kuitenkin ennallaan. Karjalassa täytyy suorittaa suursiivous ja aloittaa jälleenrakennus.

Kaksikko ryhtyy hommaamaan matkapapereita. Junamatka Karjalaan on pitkä ja kestää monta päivää. Junaa pitää vaihtaa useampaan otteeseen. Onneksi aika kuluu nukkumalla. Lopulta pikkulotta ja isosisko saapuvat sulhasen kotitalon raunioille. Kylä on alakuloisen ja murheellisen näköinen. Talosta ei ole juuri mitään jäljellä. Koko alue on kärsinyt. Vain muutamassa rakennuksessa voi asua.

Ennen kuin uusi kotitalo saadaan valmiiksi, täytyy sisarusten ja sulhasen sukulaisten asettua asumaan tilan ulkorakennukseen. Tää tönö mis nyt bunkataan on kyl aika järkyttävä, et eiköhän me aleta rakentaa uutta taloa. Siivotaan samalla näitä muita, että saadaan elinkelposeks paikat. Mä kyllä haluun puuhailla noitten eläinten parissa. Meen jopa ihan mielelläni pellolle töihin ja muutenkin, jos saan silleen autettuun niitä ja hommattuu niille ruokaa. Sisko:
Nyt ollaan viimein täällä, mut kattelen tätä kaaosta
ja mietin, että huh huh! Osa taloista on maan tasalla,
ja enemmistö tarvii totista siivousta. Ja noi pellot,
ne on ihan kaameessa kunnossa! Ne täytyy korjata
ja lehmille täytyy hankkia heinää talveks
tai ne jää nälkäisiks. Voitais auttaa joko rakennusten
korjaamisessa ja siivouksessa tai sit huolehtia
eläimistä ja peltotöistä.
Ihan miten vaan? Sä saat päättää,
ku kerran tulit mukaan.
Mitä vastaat? Vuodet 1942 ja 1943 vierivät kuin rauhan vuodet. Rintama on kaukana ja ilmahälytyksiä tulee harvoin. Hiljaisessa karjalaisessa kylässä on ihmeellinen lumo. Asuinrakennuksen ikkunasta avartuu kaunis näköala koivujen takana välkehtivälle järvelle, jota ympäröivät metsäiset kummut ja avarat pellot.

Viljat kasvavat ja lehmät voivat hyvin. Myös rakennustyöt edistyvät lupaavasti. Pikkulotta haaveilee pienkarjasta, kuten kanoista, kaneista, possuista ja lampaista… Ehkä sitten, kun rauha tulee ja voidaan rakentaa isommat karjasuojat.

Vuoden 1944 kesä alkaa kuitenkin kylmänä ja sateisena. Kaikkien, jopa lehmien, mieliala on maassa. Kesäkuun 9. päivä alkaa tapahtua, kun Neuvostoliiton joukot aloittavat suurhyökkäyksensä Karjalan Kannaksella. Sitä seuraa evakuointikäsky. Karjalaiset ovat kovan paikan edessä, sillä taakse pitää jättää sekä koti että kotiseutu – monen kohdalla jo toistamiseen. Tilanne on tukala, sillä evakuoimiseen ei ole paljon aikaa.

Tilan asukkaat sopivat keskenään, kuinka evakuointi hoidetaan. Pikkulotta lähtisi evakkotielle lehmien kanssa. Isosiskosta ei ole karjan ajajaksi, sillä hän on paraikaa lottatehtävissä ja odottaa toimintaohjeita komentokeskuksesta. Pienkarjaa ei onneksi ole, sillä se olisi täytynyt jättää oman onnensa nojaan. Pikkulotasta tuntuu pahalta, kun hän ajattelee autioituviin rakennuksiin jääviä kotieläimiä, kissoja ja koiria.

Pikkulotan mennessä jalan edeltä, muut pakkaavat rakennuksista kaiken mitä kerkeävät. Sitten he seuraavat hevoskärryjen kanssa. Tarkoitus on tavata matkan varrella lottien huoltoasemalla. On aika aloittaa pelto- ja karjatyöt. Työtä on paljon. Heinää pannaan seipäille koko päivä ja kulottunutta heinää ja kaisloja niitetään eläimille talvirehuksi ja kuivikkeeksi.

Lehmät ovat suloisia mutta vaativia hoidokkeja. Pikkulotta herää kello viideltä aamulla lehmiä lypsämään. Sen jälkeen hän vie ne laitumelle. Lehmien kanssa pitää olla myös varovainen, varsinkin apilapellossa. Lehmät himoitsevat apiloita niin, että vahtimatta syövät itsensä kipeäksi.

Kun pikkulotalla on vapaa-aikaa, lähtee hän siskonsa kanssa keräämään metsistä sieniä ja marjoja. Näin tulevan talven ruokavarastot saadaan täyttymään. Pikkulotta ja hänen lehmänsä ovat kaikki niin uupuneita, että he joutuvat yöpymään kesken matkan. Yö vietetään tien varrella olevassa talossa, ennestään tuntemattomien ihmisten luona. Onneksi on katto pään päällä ja selkäreppu tyynynä.

Aamulla matkan pitää jatkua, mutta urakka näyttää olleen yhdelle tiineenä olevalle lehmälle liian vaativa. Lehmä ei jaksa kävellä kuin lyhyen matkan ja kieltäytyy jatkamasta.

Pikkulotta huomaa, että poikimisen aika on käsillä. Kiire painaa, mutta ei auta muu. Lehmää on autettava. Syntynyt vasikka on ihana, mutta heiveröisen oloinen. Maantiet täyttyvät evakoista ja heidän karjastaan. Päätiet on varattu sotilaskuljetuksille, joten evakot ohjataan kiertoteille. Pikkulotta kävelee lehmineen muiden evakoiden joukossa. Matka huoltoasemalle on vielä pitkä. Tänään on kuljettava 25 kilometriä ja olo on syystäkin väsynyt.

Matka on rasittava myös eläimille. Kun sopiva niitty tulee vastaan, niiden on annettava syödä ja levätä. Sopivin välein on järjestetty myös ihmisille paikkoja, joissa lotat ja muut vapaaehtoiset huolehtivat muonituksesta.

Rankan taivaltamisen jälkeen pikkulotan kengistä irtoaa pohja. Matkaa on jatkettavan paljasjaloin. Risat kengät jäävät tienposkeen, jossa lojuu muutakin hylättyä tavaraa. Oh ehkä sitten parasta, että myyn teille vasikan... En varmaan kestäisi, et se menehtyy, jos näin olisin sen voinu pelastaa. Kiitos ystävällisestä tarjouksesta, mutta en henno myydä sitä. Ollaan jo niin lähellä, et en mä sitä matkan varrelle voi jättää. Isäntä:
Olet ollu tosi rohkea ja reipas, mut älä ota
lisää vaivaa itelles. Ei sun tartte vasikasta huolehtia.
Meiltä löytyy hevoskärryt ja kun itse tästä päästään
evakkotielle, vasikka saa matkata
kärryjen kyydissä.
Mitä vastaat? Emäntä:
Kuule lapsi, pelkäänpä, ettei tuo vasikka
tule matkasta selviämään. Mitä jos jättäisit vasikan
tänne? Sulla ei ole kenkiä ja tie on kova.
Voimme jotain pientä vasikasta maksaakin
ja meiltä löytyy jonkinmoiset
kengät jalkoihis. Matkanteko on hidasta, mutta sujuu jotenkuten. Vähän matkaa kuljettuaan pikkulotta kuulee takaansa kuorma-auton jyminää ja tutun äänen. Isosisko se sieltä huutelee.”Olipa onni, kun tavoitimme sinut”, sanoo sisko. ”Sotilaat ovat heittämässä minua lottien huoltoasemalle, ja tunnistin sinut. Nyt pääsette kaikki kyytiin!”

Pikkulotta, lotta-sisko ja lehmät pääsevät kaikki perille lottien huoltoasemalle. Siellä muut jo odottavat. Yhdessä on helpompi jatkaa matkaa. Lehmät köllöttelevät tyytyväisinä rasittavan matkan jälkeen. Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen.

Entinen pikkulotta on koti-Suomessa taas. Vaikka hän vietti Karjalassa vain muutaman vuoden, ajattelee hän usein aikaansa siellä. Pieni vasikka selvisi matkasta ja sai nimen Toivo. Kun entinen pikkulotta istuu lehmiensä kanssa niityllä ja tuuli tulee järven suunnasta, tuoksu ilmassa on tuttu. Tunne on kuin olisi jälleen Karjalassa. Vaikka mieli on silloin haikea, ei toivosta saa koskaan luopua. Lottien huoltoasema ei ole kaukana. Vasikka ei kuitenkaan jaksa kävellä lyhyttäkään matkaa. Äkkiä pikkulotan mieleen muistuu tien varteen hylätyt tavarat. Jospa sieltä löytyisi apu!

Pikkulotta juoksee samaa reittiä takaisin. Hän löytää hylätyt kottikärryt. Ne ovat vanhat ja vähän hajalla, mutta kulkevat kuitenkin. Pikkulotta asettelee pohjalle olkia ja repustaan vaatteita luodakseen pehmeän makusijan. Pikkulotta rauhoittelee vasikkaa laulamalla ja puhelee sille lempeästi. Pian se asettuu aloilleen. Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen.

Entinen pikkulotta on koti-Suomessa taas. Vaikka hän vietti Karjalassa vain muutaman vuoden, ajattelee hän usein aikaansa siellä. Mieli on silloin haikea. Paperikengät ovat jo aikaa sitten tuhoutuneet. Niistäkin on vain muisto jäljellä. Pikkulotta pukee saamansa kengät jalkaansa ja lähtee johdattamaan lehmiään kohti huoltoasemaa. Kengät on tehty paperista, mutta ne kestävät kyllä – kunhan ei tule sade.

Pikkulotan olo on kuitenkin surullinen. Emo itkee koko matkan poikasensa perään. Lopulta pikkulotta pääsee perille lottien huoltoasemalle. Siellä muut jo odottavat. Matka jatkuu yhdessä, mutta hieman alakuloisissa merkeissä. Vuodet 1942 ja 1943 vierivät kuin rauhan vuodet. Rintama on kaukana ja ilmahälytyksiä tulee harvoin.
Hiljaisessa karjalaisessa kylässä on ihmeellinen lumo. Asuinrakennuksen ikkunasta avartuu kaunis näköala koivujen takana välkehtivälle järvelle, jota ympäröivät metsäiset kummut ja avarat pellot.

Rakennustyöt edistyvät lupaavasti ja uusi kotitalo on pian pystyssä. Pikkulotta suunnittelee laittavansa kuntoon kasvimaan ja puutarhan.

Kunhan uuteen taloon valmistuvat ikkunat ja ikkunalaudat, pikkulotta kutoo säästämistään pellava- ja kiiltolangoista uudet kauniit verhot. Pitäähän vajasta löydetyt vanhat kangaspuut ottaa käyttöön. Puutarhasta saadaan kukkia ikkunalautaa somistamaan. Vuoden 1944 kesä alkaa kylmänä ja sateisena. Kaikkien mieliala on maassa. Kesäkuun 9. päivänä alkaa tapahtua, kun Neuvostoliiton joukot aloittavat suurhyökkäyksensä Karjalan Kannaksella. Sitä seuraa evakuointikäsky.

Karjalaiset ovat kovan paikan edessä, sillä taakse pitää jättää sekä uusi koti että kotiseutu – monen kohdalla jo toistamiseen. Tilanne on tukala myös siitä syystä, että evakuoimiseen ei ole kovin paljon aikaa.

Ensiksi tyhjennetään navetta ja lähetetään lehmät evakkomatkalle. Sen jälkeen valjastetaan hevonen kärryjen eteen. Kaikista tärkein omaisuus lastataan rattaille. Vain pieni osa tavaroista mahtuu mukaan, kaikki muu on jätettävä paikoilleen. Omat tärkeimmät tavaransa pakkaa pikkulotta reppuunsa. Pikkulotta ja isosisko ryhtyvät muiden siivoojien kanssa valtavaan raivaus- ja siivousurakkaan. Siivoojat hinkkaavat seinät, katot ja lattiat ja tyhjentävät käymälät. Syöpäläisiä on taloissa kaikkialla. Luteita tulee seinän raoista, sängyn lautojen välistä ja tippuu katosta.

Vanhoista kodeista on toisinaan jäljellä vain perustukset. Miehistä monet ovat rintamalla, joten naiset ja nuoret opettelevat rakentamaan. Uusia taloa varten täytyy hakata puuta ja sahata lautoja. Myös rakennustarvikkeiden saanti on vaikeaa. Moni joutuu lähtemään pyörällä hakemaan nauloja pitkän matkankin takaa.

Rakennusmateriaalia täytyy välillä ottaa neuvostojoukkojen rakentamista taloista. Ne puretaan tiili tiileltä ja naula naulalta. Kerkeän vielä! Haen ne muistoksi omasta huoneestani, joka juuri valmistui ja nyt täytyy jättää. En halua jäädä matkasta. Ei kukka kestä ja verhotkin varmaan likaantuisivat ja menisivät rikki. Nyt on lähdön paikka. Pikkulotta katsoo kaihoisasti oman huoneensa avonaista ikkunaa. Ikkunalaudalta pilkottaa omassa puutarhassa kasvatettu punakukkainen begonia. Tuulenvire liikuttaa hennosti ikkunan molemmin puolin asetettuja käsintehtyjä verhoja.

Kärryt lähtevät liikkeelle, mutta pikkulotta empii. Juoksenko kuitenkin hakemaan mukaani kauniin kukkani ja tekemäni verhot?
Mitä päätät? Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle. Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen.

Entinen pikkulotta on koti-Suomessa taas. Vaikka hän vietti Karjalassa vain muutaman vuoden, ajattelee hän usein aikaansa siellä. Punakukkaiselle begonialle oli evakkomatka liikaa. Sen mukula kuitenkin selvisi ja on tehnyt uuden kukan. Käsintehdyt verhot kaunistavat ikkunaa ja ovat muistona taakse jääneestä kodista.

Ikkunasta avautuu nyt eri maisema, mutta entinen pikkulotta muistaa silti elävästi, miltä tuntui seisoa omassa vastavalmistuneessa kamarissa Karjalassa. Mieli on silloin haikea, mutta lannistua ei saa – onhan rauha maassa. Täälläkin on hyvä olla. Syyskuussa 1944 allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Huhtikuussa 1945 puolestaan päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle. Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen.

Entinen pikkulotta on koti-Suomessa taas. Vaikka hän vietti Karjalassa vain muutaman vuoden, ajattelee hän usein aikaansa siellä. Miltä tuntui touhuta omassa kasvimaassa, kutoa löytämillään kangaspuilla uudet verhot ikkunaan ja seisoa kauniissa vastavalmistuneessa kamarissa Karjalassa.

Verhot ovat täälläkin ikkunassa ja kukka ikkunalaudalla kuten aiemmin, mutta ne ovat erilaiset. Kun entinen pikkulotta seisoo ikkunansa äärellä, myös ikkunasta avautuva maisema on eri. Mieli on silloin haikea, mutta lannistua ei saa - ainakin on rauha maassa. Koululaisten täytyy tottua muutoksiin, jota aiheuttavat myös opiskelupaikkojen ja opettajien vaihdokset. Opiskelupaikat saattavat vaihdella, koska koulurakennus on toisinaan sotilaiden käytössä. Opettajista sen sijaan on paha pula, koska opettajat on saatettu määrätä muihin tehtäviin.

Koulupäivän aikana toistuvat ilmahälytykset keskeyttävät usein opetuksen. Niihinkin tottuu. Hälytyksen tullessa oppilaat ja opettajat kiiruhtavat koulun vastavalmistuneeseen pommisuojaan.

Pommiuhan vuoksi varsinkin pääkaupunkiseudun oppilaita siirretään muiden paikkakuntien kouluihin. Sota-ajan aiheuttamat ongelmat johtavat siihen, että Suomessa jo aiemmin toiminut kouluradio muutetaan radiokouluksi. Ennen sotia se tarjosi tukea opiskeluun, nyt se saattaa korvata opettajan kokonaan. Koululaiset kuuntelevat radiota, jonka kuuluvuus on välillä huono, ja tekevät sen jakamat läksyt ja kirjoitustehtävät.

Opetus keskitetään muutamaan oppiaineeseen, kuten kieliin, luonnontieteisiin ja historiaan. Uutta ei juuri opeteta radion välityksellä. Sen sijaan kerrataan ja ylläpidetään aiemmin opittua, jotta taidot eivät pääse unohtumaan. Jatkosodan aikana koulunkäynti pyritään pitämään niin normaalina kuin mahdollista. Arki on kuitenkin hyvin erilaista kuin rauhan aikaan, mikä tuo muutoksia myös opiskeluun.

Kotirintamalla kaikki kynnelle kykenevät on velvoitettu työskentelemään maan talouden hyväksi. Monen lapsen ja nuoren pitää auttaa vanhempiaan tai hoitaa heidän puolestaan kotia. Koulunkäyntiin ei aina jää aikaa. Näin monia tärkeitä opintojaksoja jää väliin.

Koulujen lukukausia myös lyhennetään, jotta koululaiset pääsevät osallistumaan maataloustöihin. Loma-aikoina koululaisten odotetaan osallistuvan myös talkootoimintaan.
Aina koulu kotiolot voittaa! Jotkut mun kaverit joutuu tekemään raskasta täyspäiväistä työtä. Mä haluan opiskella, kun kerran voin. Oon ilmottautunu kesäksi lottakursseille. Pikkulottaporukalla mennään sit talkoisiin kun ne on ohi. Musta koulua on ihana käydä! Tuntuisi kamalalta, jos ei pääsisi enää kouluun. Ajattelin kuiteskin viettää kesäloman kesätöissä. Etin jonku sopivan homman, jossa työntekijöitä tarvitaan. Jos jää aikaa, niin käyn vaikka mottitalkoissa. Opettaja:
Kuule, minusta teit oikean valinnan, kun päätit
panostaa opiskeluun. Jotkut ajattelee, ettei tyttöjen tarvitse
jatkaa opintoja, tai käydä koulua ollenkaan. Mutta minä
sanon, että koulutus ja ammatti on oltava! Kannustan sinua
siis hakemaan Helsingin Tyttönormaalilyseoon,
kun aika tulee. Mitä olet ajatellut tehdä nyt kesälomalla?
Valinta on sinun, mutta jaan kaikille Nuoren väen
talkootyökirjat, jotka on tarkoitus täyttää kesän aikana.
Työstä saa talkoopisteitä, ja eniten pisteitä
saaneet palkitaan koulun talkoojuhlissa.
Mitä vastaat? Nuorten talkoot järjestetään helpottamaan sodanaikaista elintarvike- ja raaka-ainepulaa. Lapset ja nuoret keräävät luonnosta ruokaa, kuten marjoja ja sieniä ja kaikenlaista muuta hyödyllistä. Pikkulotta on mukana monessa keräyksessä. Jälkeenpäin kerätty materiaali vielä lajitellaan.

Nuoret talkoolaiset osallistuvat myös maataloustöihin. Joskus lähdetään heinäpellolle tai perunannostoon. Talkoolaisien on oltava ahkeria ja kestettävä pitkiä työpäiviä.

Perunapenkit tuntuvat loppumattomilta, vaikka peltoa kuokkisi kavereiden kanssa. Talkootyötä on paljon ja välillä se on raskasta ja uuvuttavaa. Tuntuu hassulta, että vapaaehtoista talkootyötä on pakko tehdä. Kuitenkin siitä jää tunne, että on ollut hyödyllinen ja tärkeä.
Eri alojen kursseja järjestetään varsinkin varttuneemmille pikkulotille. Olo on vähän kuin olisi kesäleirillä. Aamulla kurssilaiset rientävät rantaan aamupesulle. Sitten keittiöön, tuli hellalle ja teevesi päälle. Kellon lyödessä 6 alkaa toisilla keittiövuoro. Sitä seuraa muonitusjaoston opetus. Samalla toiset suuntaavat ensiapu- ja väestönsuojeluoppiin.

Koko päivä vietetään eri aiheiden parissa, kuunnellaan luentoja ja tehdään käytännön harjoituksia. Kurssin lopussa on kirjallinen koe. Vapaa-aika vietetään porukassa rupatellen, voimistellen ja suunnistaen. Viikonloppuna tehdään kunniakäynti sankarihaudalle.

Onpa kurssilla hauskaa, kun saa yhdessä toimia ja nauraa.
Kurssin loputtua pikkulotta kerää huonetovereidensa osoitteet. Nyt hän voi jatkossakin pitää yhteyttä uusiin ystäviinsä.
Jatkosodan aikana polttopuu on välttämätön lämmön ja energianlähde. Koko kansa värvätään pakollisiin halonhakkuutalkoisiin, eli mottitalkoisiin. Työpäivän jälkeen ajatus talkootyöstä tuntuu pikkulotasta raskaalta. Onneksi sentään kaupungeista järjestetään yhteiskyytejä mottimetsälle.

Hakkuussa käytetyt välineet ovat kirves ja saha. Pikkulotta auttaa muita talkoolaisia kaatamaan koivuja. Ne pilkotaan haloiksi, joista pikkulotta pinoaa motin – siis yhden kuutiometrin. Homma on rankkaa, mutta sisu ei anna luovuttaa.

Mottimetsäpäivän jälkeen selkä on töissä kipeä. On hassua, että vapaaehtoista talkootyötä on pakko tehdä. Kuitenkin siitä jää tunne, että on ollut hyödyllinen ja tärkeä. Kotirintaman sotateollisuus on ahdingossa, koska työntekijöistä monet ovat rintamalla. Välttämättömät työt on siitä huolimatta tehtävä. Nuoresta iästään huolimatta pikkulotta löytääkin kesätyöpaikan helposti. Hän työskentelee nyt palkansaajana ammuslataamossa.

Työmatka on pitkä, mutta perille pääsee pyörällä. Työ vaatii ammattitaitoa ja tarkkuutta, koska ammusten käsittelyssä on räjähdysriski. Työtä tehdään pareittain. Pikkulotta punnitsee räjähdysainetta ammuksiin. Suppiloa hoitaa työpari.

Pikkulotta tekee töitä uupumukseen saakka. Aina väsyttää. Lauantaikin on työpäivä, joten koko sunnuntaipäivä menee nukkuessa. Maanantaina aamulla taas töihin.
Suojassa muuan väestönsuojelulotta värvää pikkulotan avukseen ensiavun antajaksi. Väestönsuojeluopista on nyt hyötyä.

Pikkulotta rauhoittelee pommisuojassa olevia ihmisiä. Hän kehottaa välttämään turhaa liikehtimistä, kieltää tupakoinnin ja tulen sytyttämisen. Lotan kanssa hän jakaa ensiapulaukusta ihmisille kamferitippoja ja valeriaanaa sokeripalaan imeytettynä. On haastavaa auttaa hätääntyneitä ihmisiä, kun itsekin pelottaa.

Pommitus jatkuu koko yön kymmenien lentokoneiden voimalla. Viimein kuuluu pitkä tasainen äänimerkki. Vaara on ohi. Jatkosotaa on käyty nyt jo yli kolme vuotta. Helmikuinen yö on laskeutunut Helsingin ylle ja kaupunki on pimeä ja äänetön. Ennen puolta yötä hiljaisuuden lävistää hälytyssireenien ääni. Nyt on tosi kyseessä. Helsingin toinen suuri pommitus on alkanut.

Pommien äänet kantautuvat pikkulotan korviin, kun hän lähtee äitinsä kanssa kohti pommisuojaa. Jylinä tuntuu jalkapohjissa, ja leiskuvat liekit valaisevat taivaan.

Pikkulotta ja äiti kiiruhtavat käsi kädessä kerrostalon kellarin hirsillä tuettuun tilapäissuojaan. Pommisuoja on ahdas ja pienehkö. Pikkulotta ja äiti painautuvat sen nurkkaan. Korviahuumaavat räjähdykset tärisyttävät lattiaa ja kattoa. Katosta tippuu roskia ja pian pöly täyttää ilman.
Pikkulotta, äiti ja muut suojaa hakeneet viettävät pommisuojassa pelon täyteisen yön. Itku on herkässä ja järkytys kova. Onneksi pommisuojassa on väestönsuojelulotta, joka neuvoo ja rauhoittelee hätääntyneitä ihmisiä.

Pikkulotta miettii tuttujaan ja opettajaansa. Ovatkohan kaikki ehtineet suojaan? Häntä huolestuttaa myös kodin ja koulun kohtalo. Saadakseen ajatukset muualle, hän alkaa muistelemaan kielioppia oppikirjasta, jota luki ennen nukkumaanmenoa. Sitten hän toistelee kertotauluja.

Pommitus jatkuu koko yön kymmenien lentokoneiden voimalla. Viimein kuuluu pitkä tasainen äänimerkki. Vaara on ohi. Jatkosotaa on käyty nyt jo yli kolmen vuotta. Helmikuinen yö on laskeutunut Helsingin ylle ja kaupunki on pimeä ja äänetön. Ennen puolta yötä hiljaisuuden lävistää hälytyssireenien ääni. Nyt on tosi kyseessä. Helsingin toinen suuri pommitus on alkanut.

Pommien äänet kantautuvat pikkulotan korviin, kun hän lähtee äitinsä kanssa kohti pommisuojaa. Jylinä tuntuu jalkapohjissa, ja leiskuvat liekit valaisevat taivaan.

Pikkulotta ja äiti kiiruhtavat käsi kädessä kerrostalon kellarin hirsillä tuettuun tilapäissuojaan. Pommisuoja on ahdas ja pienehkö. Pikkulotta ja äiti painautuvat sen nurkkaan. Korviahuumaavat räjähdykset tärisyttävät lattiaa ja kattoa. Katosta tippuu roskia ja pian pöly täyttää ilman. Äiti ja pikkulotta muuttavat tilapäisesti asumaan sukulaisten luokse. Kodin tuhoa seuraa toinen surusanoma. Isä on kaatunut taisteluissa. Suru on musertava.

Syyskuussa 1944, kun jatkosodan vuosia on takana kolme, allekirjoitetaan aseleposopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tähän päättyy jatkosota. Sota ei kuitenkaan kokonaan ole ohi Suomessa. Vasta huhtikuussa 1945 päättyy Lapin sota, kun saksalaisten joukot vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.

Lottajärjestö lakkautetaan ja sotaponnisteluihin osallistuneet lotat ja pikkulotat koettavat jättää sodan muistot taakseen. Ulkona vallitsee täysi kaaos. Ihmiset etsivät läheisiään, ja haavoittuneita kannetaan saamaan apua. Kadut ovat täynnä lasinsirpaleita, tavaroita ja huonekaluja. Raitiovaunuja on kumollaan ja kaikkialla on tulipaloja.

Äiti ja pikkulotta järkyttyvät, kun näkevät missä kunnossa koti on. Eilen koti oli vielä ehjä. Nyt asunnossa ei ole yhtään ehjää ikkunaa. Seinissäkin on vaurioita.

Pommituksissa monet rakennukset tuhoutuivat ja monia ihmisiä kuoli ja loukkaantui.
Otan opiskelupaikan vastaan. Voin huolehtia äidistäkin, kun tulevaisuuteni on turvattu. Äiti varmasti ymmärtäisi. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on jäätävä äidin luo. Kaiken keskellä saapuu tieto, että aiemmin haettu opiskelupaikka on varmistunut...
Mitä päätät? Monen ikäisensä tavoin entinen pikkulotta haluaa unohtaa ikävät kokemukset ja paneutua opiskeluun. Pikkulotta päättää kuitenkin jäädä äidin tueksi, eikä toistaiseksi vastaanota opiskelupaikkaa.

Nyt hän on läheistensä tukena ja apuna ja käy töissä. Ehkä opiskelemaan voi hakeutua myöhemmin, mutta nyt tämä on tärkeämpää. Koulunkäynnin normalisoitumiseenkin menee oma aikansa. Sitä odotellessa kurssikirjoja löytyy kirjastosta.

Elämä sodan päätyttyä ei koskaan palaa ennalleen. Mennyttä ei saa unohtaa, mutta katse täytyy kohdistaa tulevaisuuteen. Muuttuvassa maailmassa tulevaisuutta on tietoisesti rakennettava.
Entinen pikkulotta lähtee oppikouluun. Haave jatko-opinnoista on viimein toteutunut. Asunto löytyy aivan koulun vierestä erään leskirouvan talon yläkerrasta. Tila jaetaan kuuden muun opiskelijan kesken.

Tulevaisuus näyttää kirkkaammalta, mutta huoli äidistä on kova. Kirjeenvaihdosta on apua ja viikonloppuisin on aikaa tavata. Onkin aika aloittaa uusi kirje.

Moni nuori haluaa sotavuosien jälkeen vain unohtaa ikävät kokemukset ja opiskella. Mennyttä ei saa unohtaa, mutta katse täytyy kohdistaa tulevaisuuteen. Muuttuvassa maailmassa tulevaisuutta on tietoisesti rakennettava.

Pelaa uudelleen ja tee uusia valintoja.

Minkälaiseen tarinaan päädyt tällä kertaa? Pääsit
tarinan
loppuun! screen_rotation Käännä ruutu vaakatasoon close